Suomi kävi 1940-luvulla kaksi sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Talvisodassa Suomi puolusti omaa aluettaan ja jatkosodassa Suomi hyökkäsi Neuvostoliittoon. Suomi hävisi molemmat sodat, mutta pystyi vastustamaan puna-armeijaa niin paljon, että Neuvostoliitto ei pystynyt miehittämään koko Suomen aluetta. Sen ansiosta Suomi säilytti itsenäisyytensä. Monet Itä-Euroopan valtiot menettivät sodan jälkeen itsenäisyytensä.

Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto oli voittaja ja Suomen piti alkaa suhtautua siihen uudella tavalla. Vuonna 1946 Suomen presidentiksi valittiin Juho Kusti Paasikivi. Hän alkoi noudattaa ulkopolitiikkaa, jota kutsuttiin Paasikiven linjaksi. Paasikiven linja tarkoittaa, että Suomen piti luoda hyvät ja luottamukselliset suhteet Neuvostoliiton kanssa. Silloin Neuvostoliitto ei kokisi Suomea uhkana ja maiden välinen rauha säilyisi. Paasikiven mielestä Neuvostoliittoa ei saanut kuitenkaan päästää puuttumaan Suomen sisäisiin asioihin.

Vuonna 1947 alkoi kylmä sota. Maailma jakaantui kahteen kilpailevaan blokkiin. Yhdysvaltojen johtamassa länsiblokissa oli vapaa talous ja demokratia. Neuvostoliiton johtamassa itäblokissa oli kommunismi.

Toisen maailmansodan jälkeen kaikki Itä-Euroopan valtiot muuttuivat kommunistisiksi ja liittyivät itäblokkiin. Suomi yritti olla kylmässä sodassa puolueeton, mutta se oli vaikeaa, koska Suomi oli Neuvostoliiton naapurivaltio.

Kylmän sodan sotilasliitot.

Vuonna 1948 Neuvostoliitto painosti Suomen solmimaan kanssaan YYA-sopimuksen (ystävyys- yhteistoiminta- ja avunantosopimus). YYA-sopimuksessa Suomi lupasi, että se puolustaa aluettaan, jos joku valtio yrittää hyökätä Suomen kautta Neuvostoliittoon. Sopimuksen mukaan puna-armeija voisi avustaa Suomen armeijaa hyökkäyksen torjumisessa. Tästä pitäisi kuitenkin neuvotella erikseen.

YYA-sopimuksessa sanottiin, että Suomi pyrkii olemaan puolueeton valtio. Monissa valtioissa ajateltiin kuitenkin, että YYA-sopimus sitoi Suomen Neuvostoliiton etupiiriin. Se oli totta, sillä YYA-sopimus oli Suomen ja Neuvostoliiton välinen puolustusliitto. Toisaalta Suomi oli itsenäinen valtio ja se muistutti sisäisesti enemmän länsiblokin valtioita. Suomessa oli demokratia ja vapaa talous.

Kylmän sodan aikana Suomen asema oli jatkuvasti epävarma ja se joutui neuvottelemaan Neuvostoliiton kanssa monista ulkopoliittisista ratkaisuista. Toisaalta Suomi myös hyötyi asemastaan idän ja lännen välissä, sillä se pystyi solmimaan kauppasuhteita molempien blokkien kanssa. Se hyödytti Suomen taloutta ja mahdollisti hyvinvointivaltion rakentamisen.

Vuonna 1956 Suomen presidentiksi valittiin Urho Kekkonen. Hän oli Suomen presidenttinä vuoteen 1981 asti. Kekkonen jatkoi ulkopolitiikassa Paasikiven linjaa ja yritti pitää yllä hyviä suhteita Neuvostoliittoon. Kekkosen aikana Suomessa yritettiin olla ärsyttämättä Neuvostoliittoa. Suomen lehdissä ei arvosteltu avoimesti Neuvostoliittoa, ja poliitikot yrittivät vakuuttaa jatkuvasti Suomen ja Neuvostoliiton välistä hyvää ystävyyttä.

Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli silti paljon jännitteitä ja erimielisyyksiä. Välillä ne muuttuivat kriiseiksi. Esimerkiksi vuonna 1958 Suomeen valittiin uusi hallitus, josta Neuvostoliitto ei pitänyt. Neuvostoliitto ilmoitti lopettavansa neuvottelut maiden välisestä kauppasopimuksesta ja kutsui suurlähettiläänsä pois Helsingistä. Presidentti Kekkonen ei tukenut enää hallitusta. Hallitus joutui eroamaan tehtävästään, jotta Suomen ja Neuvostoliiton suhteet muuttuisivat taas hyviksi. Tästä kriisistä käytetään nimeä yöpakkaset.

Vuonna 1961 Suomen ja Neuvostoliiton välillä alkoi noottikriisi. Noottikriisi alkoi, kun Neuvostoliitto lähetti Suomelle nootin eli tiedonannon, jossa se ehdotti Suomelle YYA-sopimuksen mukaista sotilaallista yhteistyötä. Lisäksi Neuvostoliitto sanoi, että se oli huolissaan Suomen ulkopolitiikan suunnasta. Suomalaiset pelkäsivät, että nootti tarkoittaisi puna-armeijan tuloa Suomeen. Kriisi ratkesi, kun presidentti Kekkonen matkusti Neuvostoliittoon neuvottelemaan asiasta. Sen jälkeen Neuvostoliitto perui vaatimuksensa. Kekkonen palasi Suomeen sankarina, ja hänet valittiin uudelleen presidentiksi. Jotkut historiantutkijat ovat sitä mieltä, että noottikriisin avulla Neuvostoliitto halusi vaikuttaa Suomen presidentinvaaleihin ja Kekkosen uudelleenvalintaan.

Kekkosen aikana monissa länsimaissa alettiin arvostella Suomea siitä, että se päästi Neuvostoliiton puuttumaan omiin asioihinsa. Suomen tilanteesta alettiin käyttää nimeä suomettuminen. Suomettumisella tarkoitettiin tilannetta, jossa suurvalta pääsee puuttumaan jonkun itsenäisen valtion sisäisiin asioihin. Nykyään historiantutkijat ovat sitä mieltä, että Suomi oli suomettunut 1960-luvulta 1980-luvulle asti.

Suomettumisen aikana Kekkonen sai jatkuvasti lisää valtaa itselleen. 1970-luvulla eduskunta muutti jopa perustuslakia, jotta Kekkonen voisi jatkaa presidenttinä ilman vaaleja. Monet historiantutkijat ovat arvostelleet Kekkosta siitä, että hän yritti ottaa kaiken vallan itselleen ja päästi samalla Neuvostoliiton puuttumaan Suomen sisäisiin asioihin. Toisaalta jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että Kekkonen oli taitava poliitikko, joka ajoi Suomen etua vaikeassa kylmän sodan aikaisessa tilanteessa.

Kylmä sota päättyi, kun Neuvostoliitto romahti vuonna 1991. Sen jälkeen Suomi sai päättää vapaammin omasta ulkopolitiikastaan. Vuonna 1995 Suomi liittyi Euroopan Unioniin. Sen jälkeen Suomi ei ollut enää puolueeton maa, vaan se oli sitoutunut osaksi Länsi-Eurooppaa.