Kylmän sodan aikana länsi- ja itäblokki eivät käyneet oikeaa sotaa toisiaan vastaan. Ne yrittivät levittää omaa ideologiaansa ja vaikutusvaltaansa muilla keinoilla. Itä- ja länsiblokki kilpailivat lähes kaikessa mahdollisessa. Molemmat osapuolet halusivat näyttää, että oma ideologia on suurempi ja mahtavampi.

Kylmän sodan aikana pelättiin jatkuvasti oikean sodan alkamista. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kilpailivat siitä, kummalla on vahvempi armeija ja tehokkaammat aseet. Aluksi Yhdysvallat oli vahvempi, koska sillä oli maailman ainoa ydinase. Neuvostoliitto onnistui rakentamaan ydinpommin vuonna 1949. Sen jälkeen valtiot alkoivat kilpailla siitä, kummalla on enemmän ydinaseita. Lopulta ydinaseita oli niin paljon, että niillä olisi voinut tuhota koko maailman. Suurvaltojen välillä oli nyt kauhun tasapaino. Se tarkoitti, että sotaa ei kannattanut aloittaa, koska sen seurauksena koko maailma olisi tuhoutunut. Sellaisessa sodassa ei olisi voittajia.

Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kävivät sotaa muiden valtioiden välityksellä. Ne tukivat ja aseistivat sisällissodissa eri osapuolia. Esimerkiksi Afganistanin sisällissodassa 1970-luvulla Neuvostoliitto avusti maan kommunistista hallitusta, joka taisteli islamistisia ryhmiä vastaan. Yhdysvallat puolestaan lähetti afganistanilaisille islamistiryhmille aseita ja koulutti heitä taisteluun Neuvostoliittoa vastaan. Neuvostoliiton armeija poistui Afganistanista vuonna 1989 ja sen jälkeen valtaan nousi islamistinen Taleban. Myös monissa Afrikan valtioissa, kuten Somaliassa, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto tukivat sotien eri osapuolia.

Propagandalla oli tärkeä merkitys kylmän sodan aikana. Neuvostoliitossa ja itäblokin valtioissa propagandaa oli helppo levittää, koska ne olivat totalitaarisia diktatuureja. Neuvostoliitossa ei ollut mielipiteen- tai sananvapautta ja suurin osa tiedosta oli propagandaa. Yhdysvalloissa ja länsiblokin valtioissa oli mielipiteen ja sananvapaus. Kansalaiset saivat kritisoida vapaasti valtioiden johtajia ja tiedotusvälineitä. Länsimaissa levitettiin siitä huolimatta paljon propagandaa. Esimerkiksi monissa amerikkalaisissa elokuvissa Neuvostoliitto esitettiin pahana valtiona. Yhdysvalloissa myös vainottiin kommunisteja.

Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kilpailivat myös avaruuden valloituksesta. Aluksi Neuvostoliitto oli kehityksessä edellä. Se lähetti 1950-luvulla avaruuteen ensimmäisen satelliitin ja vuonna 1961 kosmonautti Juri Gagarin kävi ensimmäisenä ihmisenä avaruudessa. Yhdysvallat voitti puolestaan kilpailun kuun valloituksesta. Vuonna 1969 astronautti Neil Armstrong käveli ensimmäisenä ihmisenä kuun pinnalla. Avaruuden valloituksella oli vahva symbolinen merkitys molemmille osapuolille.

Kylmä sota näkyi vahvasti myös urheilussa. Ajateltiin, että urheilijoiden menestys kertoo siitä, kuinka vahvoja valtiot ja ideologiat ovat. Kilpailujen voittamisesta tuli niin tärkeitä, että urheilijoille annettiin kiellettyjä dopingaineita, joiden avulla he pystyivät parempiin suorituksiin. Välillä suurvaltojen suhteet muuttuivat niin huonoiksi, että ne boikotoivat toistensa järjestämiä kilpailuja. Esimerkiksi Yhdysvallat ei suostunut osallistumaan vuonna 1980 Moskovan olympialaisiin. Syynä oli Afganistanin sota. Vastineena Yhdysvaltain boikotille Neuvostoliitto ei suostunut osallistumaan Los Angelesin olympialaisiin vuonna 1984.