Euroopassa elettiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa ennennäkemättömän kehityksen ja taloudellisen kasvun aikaa. Uuden teknologian avulla Euroopan valtiot alistivat suuren osan maailmaa. Teollistuminen, nationalismi ja valtioiden välinen kilpailu johtivat kuitenkin kahteen sotaan, jotka laajenivat totaalisiksi, maailmanlaajuisiksi sodiksi. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan seurauksena Eurooppa oli täysin raunioina. Se menetti asemansa maailman johtavana maanosana. Myös eurooppalaisten omistamat siirtomaat alkoivat itsenäistyä.

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat nousi maailman voimakkaimmaksi valtioksi. Sen kilpailijaksi tuli toinen sodan voittajavaltio, Neuvostoliitto. Niiden välillä alkoi kylmä sota. Se tarkoittaa, että valtioiden välillä ei ollut oikeaa sotaa, mutta niiden suhteet olivat niin huonot, että sota uhkasi alkaa koko ajan. Vuosia 1947 – 1991 kutsutaan kylmän sodan aikakaudeksi. Silloin pelättiin, että kolmas maailmansota alkaa.

Kylmän sodan aikana Eurooppa ja koko maailma jakaantuivat kahtia. Valtiot kuuluivat joko Yhdysvaltojen johtamaan demokraattiseen länsiblokkiin tai Neuvostoliiton johtamaan kommunistiseen itäblokkiin. Kylmän sodan aikana Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kilpailivat monista asioista. Ne rakensivat koko ajan lisää aseita ja suurempia armeijoita. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto puuttuivat myös monien valtioiden sisäisiin asioihin.

Kylmä sota päättyi 1990-luvun alussa, kun Neuvostoliiton talous romahti. Neuvostoliitto luopui kommunismista ja siitä itsenäistyi monia valtioita, kuten Viro ja Ukraina. Neuvostoliitto muutti nimensä Venäjäksi ja siitä tuli demokraattinen valtio. Itä-Euroopan valtiot muuttuivat myös demokratioiksi. Yhdysvallat oli nyt maailman ainoa todellinen suurvalta. Se käytti valtaansa ja puuttui monien valtioiden asioihin esimerkiksi Lähi-idässä.