Sodan jälkeen suomalaiset halusivat palata nopeasti arkeen ja aloittaa perhe-elämän. Uusia avioliittoja solmittiin paljon, ja valtio alkoi tukea nuoria perheitä monin eri tavoin. Perheet saivat esimerkiksi valtiolta lainaa kodin perustamiseen. Lisäksi kuntiin rakennettiin neuvoloita, kouluruokailusta tuli maksutonta ja jokaisesta lapsesta alettiin maksaa lapsilisää. Valtion tuen ja perhemyönteisen ilmapiirin seurauksena syntyi paljon lapsia. Vuosina 1945 – 1950 syntyneistä lapsista alettiin käyttää nimeä suuret ikäluokat.

Sodan jälkeisinä vuosina Suomessa oli pulaa kaikesta. Elintarvikkeiden säännöstelyä jouduttiin jatkamaan 1950-luvun alkuun asti ja lasten aliravitsemus oli yleinen ongelma. UNICEF alkoi toimittaa sodan jälkeen suomalaisille lapsille ruokaa ja vaatteita. Esimerkiksi suurten ikäluokkien käyttämien äitiyspakkausten vaatteet oli usein ommeltu UNICEFin lahjoittamista raaka-aineista. Lisäksi UNICEF jakoi rokotteita ja tuki neuvoloiden toimintaa.

Sodan jälkeen Suomen valtion piti järjestää koti yli 400 000 ihmiselle, jotka olivat paenneet Karjalasta. Evakot sijoitettiin aluksi ihmisten koteihin eri puolille Suomea. Vuonna 1945 eduskunta sääti maanhankintalain, jonka avulla perustettiin paljon uusia maatiloja, jonne evakot saivat muuttaa.

Kaikki suomalaiset eivät ottaneet evakoita lämpimästi vastaan. Karjalainen kulttuuri oli erilainen kuin Suomen valtaväestön kulttuuri. Karjalaiset joutuivat kohtaamaan paljon ennakkoluuloja ja syrjintää. Monet karjalaiset kärsivät koti-ikävästä ja pyrkivät säilyttämään identiteettinsä esimerkiksi erilaisten yhdistysten avulla. Toisaalta evakkojen mukana karjalainen kulttuuri levisi kaikkialle Suomeen ja sulautui osaksi Suomen valtakulttuuria. Karjalanpaistista ja karjalanpiirakoista tuli yleisiä ruokia kaikkialla Suomessa.