1800-luvun lopussa suomalainen yhteiskunta alkoi muuttua nopeasti. Suomen väestö kasvoi ja Suomi alkoi teollistua. Yhä suurempi osa suomalaisista oli työläisiä. Työläisillä ei ollut omaisuutta, vaan he tekivät töitä esimerkiksi kaupunkien tehtaissa. Maaseudulla asui myös paljon ihmisiä, joilla ei ollut omaisuutta. Esimerkiksi torpparit vuokrasivat peltoja talonpojilta. Vuokran he maksoivat tekemällä työtä talonpojan pelloilla. Kaikkein heikoimmassa asemassa olivat loiset. He kiersivät talosta taloon ja tekivät töitä ruokapalkalla. Yhteistä näille ihmisille oli, että he eivät kuuluneet mihinkään säätyyn. 1800-luvun lopulla suurin osa suomalaisista oli kokonaan sääty-yhteiskunnan ulkopuolella.

Suomessa tapahtui 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kansallinen herääminen. Suomalaiset alkoivat ajatella, että kaikki Suomessa asuvat ihmiset muodostavat Suomen kansan. Ihmiset eivät olleet enää vain jonkin säädyn tai kyläyhteisön jäseniä, vaan he ajattelivat olevansa suomalaisia ja Suomen kansalaisia.

1800-luvun lopussa Suomeen rakennettiin paljon kouluja ja kansa alkoi sivistyä. Myös köyhien perheiden lapset saivat mennä kouluun. Opiskelun avulla ihmiset pystyivät vaikuttamaan omaan asemaansa yhteiskunnassa.

Kaikki edellä mainitut muutokset vaikuttivat siihen, että sääty-yhteiskunta hajosi 1800-luvun lopussa. Sen tilalle tuli uusi yhteiskunta, jossa kansalaiset olivat aktiivisia toimijoita. He perustivat yhdistyksiä, keskustelivat politiikasta ja yrittivät vaikuttaa yhteiskuntaan. Tällaisesta yhteiskunnasta käytetään nimeä kansalaisyhteiskunta. Kansalaisyhteiskunta tarkoittaa kaikkea kansalaisten omaa toimintaa, jolla yritetään vaikuttaa yhteiskuntaan.

Kansalaisyhteiskunnan syntyminen toi esiin myös kansan poliittiset erimielisyydet. 1800-luvun kuluessa köyhien ja rikkaiden välinen eriarvoisuus oli lisääntynyt ja tuloerot olivat kasvaneet. Suomesta oli tullut teollisen aikakauden luokkayhteiskunta. Siinä ihmisen aseman ja arvon määräsi varallisuus eli se, kuinka paljon ihmisellä oli omaisuutta. Maaseudun torpparit ja loiset sekä kaupunkien työläiset alkoivat nyt vaatia itselleen lisää oikeuksia. Hallitsevassa asemassa olevat ihmiset eivät kuitenkaan halunneet luopua omista etuoikeuksistaan. Suomen kansan kahtiajako syveni 1900-luvun alussa. Heti itsenäistymisen jälkeen Suomessa alkoi verinen sisällissota. Se murskasi sivistyneistön unelman yhtenäisestä Suomen kansasta.