Venäjällä oli paljon ongelmia 1900-luvun alussa. Keisari oli itsevaltias, eikä hän halunnut poliittisia uudistuksia. Venäjä ei ollut teollistunut kunnolla, ja suurin osa ihmisistä asui maaseudulla. Tuloerot olivat suuret, ja Venäjällä oli paljon köyhiä ja tyytymättömiä kansalaisia. Se teki yhteiskunnasta epävakaan. 1900-luvun alussa monet eri ryhmät suunnittelivat vallankumousta. Samaan aikaan keisarin salainen poliisi yritti pitää kansan kurissa väkivallan avulla.

Venäjän keisari toivoi, että ensimmäinen maailmansota yhdistäisi kansan. Armeija kärsi kuitenkin jatkuvasti tappioita, ja lähes kaksi miljoonaa miestä kuoli rintamalla. Venäjältä alkoi lisäksi loppua ruoka, ja ihmiset näkivät nälkää. Kansa halusi lopettaa sodan ja uudistaa Venäjän hallinnon.

Vuonna 1917 ihmiset lähtivät Pietarin kaduille mellakoimaan. He vaativat uudistuksia ja sodan lopettamista. Sen seurauksena tapahtui helmikuun vallankumous, jossa Nikolai II joutui pois vallasta. Tilalle tuli väliaikainen hallitus, jonka jäsenet olivat suurimmaksi osaksi porvareita.

Väliaikainen hallitus jatkoi ensimmäistä maailmansotaa. Elintarvikkeista oli edelleen pula, ja miehiä kuoli sodassa. Kansalaiset, varsinkin työläiset, olivat tyytymättömiä väliaikaiseen hallitukseen. He halusivat muutosta.

Samaan aikaan Vladimir Leninin johtamat bolsevikit lupasivat kansalle, että he lopettavat sodan. Lisäksi he lupasivat nälkäisille ihmisille leipää, köyhille ihmisille maata ja kansoille oikeuden itsenäistyä. Bolsevikkien kannatus kasvoi, ja he nousivat valtaan lokakuussa 1917. Tästä tapahtumasta käytetään nimeä lokakuun vallankumous. Bolsevikit olivat kommunisteja. He halusivat tehdä Venäjästä työläisten johtaman valtion, jossa ihmisillä ei ole omaisuutta, vaan kaikki on yhteistä.

Keväällä 1918 Lenin teki rauhan Saksan kanssa ja Venäjä irtaantui maailmansodasta. Sen jälkeen Venäjällä alkoi sisällissota. Bolsevikit voittivat sodan vuonna 1922. Venäjästä tuli maailman ensimmäinen kommunistinen valtio, Neuvostoliitto.