Vuonna 1917 Suomen kansa oli jakaantunut kahtia. Se ei kuitenkaan riittänyt yksin sodan syyksi. Tarvittiin vielä useita samaan aikaan vaikuttaneita välittömiä syitä, ennen kuin sota syttyi.
Vuosi 1917 alkoi myrskyisästi. Helmikuun vallankumouksen jälkeen Venäjä oli sekasortoisessa tilassa. Väliaikainen hallitus ei saanut tilannetta kunnolla hallintaansa. Ensimmäinen maailmansota aiheutti elintarvikepulan, joka paheni vuoden mittaan Suomessa ja Venäjällä. Sen seurauksena elintarvikkeiden hinnat kohosivat. Eniten ruoan puutteesta ja korkeista hinnoista kärsivät kaupunkien työläiset. Heidän asemaansa pahensi vielä sodan seurauksena lisääntynyt työttömyys.
Talouden ongelmat ja elintarvikepula lisäsivät työläisten katkeruutta porvareita kohtaan. Keväällä ja kesällä työläiset järjestivät lakkoja ja mielenosoituksia ympäri Suomea. Usein ne päättyivät väkivaltaisesti, kun työläiset joutuivat tappeluihin porvareiden kanssa.
Helmikuun vallankumouksen jälkeen Suomessa ei ollut enää poliisia tai armeijaa, joka olisi voinut rauhoittaa tilanteen. Suomessa oli edelleen tuhansia Venäjän keisarin sotilaita, mutta vallankumouksen jälkeen heillä ei ollut enää johtajaa. Rauhattomassa tilanteessa työläiset alkoivat perustaa omia aseellisia joukkoja, joista käytettiin nimeä punakaarti. Porvarit alkoivat perustaa omia aseellisia joukkoja, joista käytettiin nimeä suojeluskunta tai valkokaarti. Sekä porvarit että työläiset alkoivat pelätä, että toinen osapuoli aloittaa sodan. Pelko kiristi tilannetta entisestään, ja molemmat osapuolet yrittivät hankkia mahdollisimman paljon aseita sodan varalle.
Kesällä ja syksyllä 1917 vasemmisto koki nöyryytyksen toisensa perään. Ensin sosialidemokraattisen puolueen ehdottama valtalaki hylättiin ja eduskunta hajotettiin. Sen jälkeen porvarit voittivat uudet vaalit ja vasemmisto menetti enemmistönsä eduskunnassa.
Lokakuussa 1917 Venäjällä tapahtui kommunistinen vallankumous ja bolsevikit nousivat valtaan. Lenin ja bolsevikit kehottivat myös Suomen työläisiä vallankumoukseen. He lupasivat suomalaisille aseita ja apua. Työläisten itseluottamus kasvoi ja he aloittivat yleislakon marraskuussa 1917. Sen aikana väkivaltaisuudet ja levottomuudet lisääntyivät. Monet sosialidemokraattisen puolueen jäsenet alkoivat kannattaa Venäjän esimerkin mukaista vallankumousta.
Tammikuussa 1918 Suomen porvarillinen senaatti eli hallitus pyysi kenraali Carl Gustaf Mannerheimia luomaan Suomeen tiukan järjestyksen. Suojeluskunnat nimitettiin hallituksen armeijaksi tammikuun lopussa 1918. Se tarkoitti, että työläisten punakaarteista tuli laittomia joukkoja, joiden piti luopua aseistaan. Työläiset eivät hyväksyneet sitä.
Sisällissota alkoi monessa paikassa yhtä aikaa. Tammikuun 27. päivänä suojeluskunnat yrittivät pysäyttää punaisille aseita kuljettaneen junan etenemisen Viipurin lähellä. Siitä seurasi aseellinen yhteenotto punakaartin kanssa. Samana päivänä työläiset aloittivat vallankumouksen Helsingissä. Punakaartit valtasivat kaikki tärkeimmät hallintorakennukset. Suomen porvarillinen hallitus pakeni Vaasaan, josta tuli valkoisten tärkein kaupunki. Pohjanmaalla sisällissota alkoi, kun Mannerheimin johtamat suojeluskunnat alkoivat ottaa aseita pois venäläisiltä sotilailta tammikuun 28. päivänä.