Valkoisten mielestä sisällissota oli osoittanut, että Suomen kansa ei ollut valmis demokratiaan. Valkoiset halusivat, että Suomen johtajaksi valitaan kuningas. Vahva kuningas voisi yhdistää kahtia jakautuneen kansan ja estää uuden sisällissodan alkamisen.

Vuonna 1918 suurin osa eduskunnan kansanedustajista oli valkoisia. Punaisiin kuuluneet kansanedustajat olivat vankileirillä, kuolleita tai paenneet Venäjälle. Eduskunnasta käytettiin nimeä tynkäeduskunta, koska siellä oli alle 100 kansanedustajaa. Kesällä 1918 tynkäeduskunta päätti valita Suomen kuninkaaksi saksalaisen prinssin Friedrich Karlin. Saksa oli auttanut valkoisia sisällissodassa, ja valkoiset halusivat saada Saksasta vahvan liittolaisen. Saksa oli edelleen mukana ensimmäisessä maailmansodassa, ja valkoiset uskoivat Saksan voittoon.

Syksyllä 1918 Saksassa tapahtui vallankumous ja Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan. Suomi ei voinut enää saada tukea Saksalta. Ensimmäisen maailmansodan voittaneet valtiot paheksuivat Saksan ja Suomen läheistä suhdetta. Iso-Britannia ja Yhdysvallat sanoivat, että ne eivät tunnusta Suomen itsenäisyyttä ennen kuin Suomi lopettaa yhteistyön Saksan kanssa ja järjestää vapaat eduskuntavaalit. Vuonna 1919 järjestettiin eduskuntavaalit, joihin sai osallistua myös Suomen Sosialidemokraattinen puolue (SDP). Se oli sanoutunut irti kommunismista ja sitoutui toimimaan Suomen lakien mukaan.

Vaalien jälkeen SDP ja Maalaisliitto olivat eduskunnan suurimmat puolueet. Ne vastustivat kuningasta ja halusivat tehdä Suomesta tasavallan. Tasavalta tarkoittaa, että valtaa käyttää demokraattisesti valittu eduskunta ja presidentti. Vuonna 1919 eduskunta vahvisti Suomen perustuslain, jonka mukaan Suomesta tuli tasavalta. Kuninkaan kannattajien painostuksen takia presidentti sai kuitenkin paljon valtaa.

Suomen ensimmäinen presidentti Kaarlo Juho Ståhlberg.

Suomen ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Kaarlo Juho Ståhlberg. Hän oli liberaali porvari. Ståhlbergin johdolla Suomessa alettiin tehdä niin sanottua eheytyspolitiikkaa. Eheytyspolitiikka tarkoitti, että eduskunta alkoi säätää lakeja, joiden avulla köyhien ihmisten asemaa parannettiin. Eheytyspolitiikan tavoitteena oli yhdistää kahtia jakautunut kansa. Jo aikaisemmin säädetyt lait 8-tuntisesta työpäivästä ja kunnallisvaalien uudistamisesta pantiin toimeen. Punaisia vankeja alettiin päästää vapaaksi, ja torpparit saivat oikeuden lunastaa vuokraamansa maan itselleen. Suomeen tuli kaikkia miehiä koskeva asevelvollisuus, ja myös työläiset otettiin mukaan armeijaan. Vuonna 1921 hyväksyttiin oppivelvollisuuslaki, jonka ansiosta koulu tuli pakolliseksi kaikille lapsille. Verotus muuttui progressiiviseksi. Se tarkoittaa, että veroprosentti muuttuu korkeammaksi, jos palkka on suurempi. Lisäksi vuoden 1922 köyhäinhoitolaki pakotti kunnat huolehtimaan kaikkein köyhimmistä ihmisistä.

Eheytyspolitiikasta huolimatta Suomen kansa oli vielä pitkään jakautunut sisällissodan voittajiin ja häviäjiin, porvareihin ja työläisiin, oikeistoon ja vasemmistoon. Eheytyspolitiikan ansiosta Suomen yhteiskunnasta tuli kuitenkin vakaampi. Työläisten ja entisten torpparien asema parani niin paljon, että suurin osa heistä ei kannattanut enää uutta vallankumousta. He alkoivat luottaa siihen, että yhteiskuntaa voidaan muuttaa laillista tietä. Suomen demokratia oli silti vielä nuori ja heikko. 1920- ja 1930-luvuilla sitä alkoi uhata uusi vaara: äärioikeisto.