Vuonna 1935 Saksassa otettiin käyttöön rotulaki. Sillä rajoitettiin juutalaisten oikeuksia. Juutalaisten ja saksalaisten avioliitot kiellettiin. Juutalaiset lapset otettiin pois saksalaisista kouluista. Juutalaisia alettiin eristää omille asuinalueilleen, joista käytettiin nimitystä ghetto.

Juutalaisten vainoaminen muuttui koko ajan väkivaltaisemmaksi. Eräänä marraskuun yönä 1938 saksalaiset polttivat yli 1000 synagogaa ja tuhosivat tuhansia juutalaisten omistamia kauppoja. Kymmeniä ihmisiä pahoinpideltiin kuoliaaksi. Tapahtumasta käytetään nimitystä kristalliyö.

Vuonna 1939 juutalaisten piti alkaa pitää vaatteissaan keltaista tähteä, jotta saksalaiset voisivat tunnistaa heidät. Juutalaisia pilkattiin ja heitä vastaan tehtiin väkivaltaisia hyökkäyksiä. Haluttiin, että kaikki juutalaiset muuttavat pois Saksasta.

Monet juutalaiset lähtivät pakolaisiksi 1930-luvun lopulla. Kaikilla ei ollut kuitenkaan mahdollisuutta paeta Saksasta. Köyhillä ihmisillä ei ollut tarpeeksi rahaa matkaa varten. Ongelmana oli myös se, että monet valtiot eivät halunneet ottaa juutalaisia turvapaikanhakijoita vastaan. Esimerkiksi Suomi otti vastaan 500 juutalaista pakolaista. Sen jälkeen Suomi vaikeutti turvapaikan saamisen ehtoja. Kesällä 1939 Helsinkiin saapui juutalaisia pakolaisia kuljettanut laiva S/S Ariadne. Sitä ei päästetty enää satamaan, vaan sen piti jatkaa matkaa. Samoin kävi juutalaisille myös monissa muissa valtioissa. Ihmiset eivät halunneet lisää vieraita ihmisiä maahansa. Taustalla vaikutti myös antisemitismi eli juutalaisvastaisuus. Se oli tuohon aikaan yleistä monissa Euroopan valtioissa sekä Yhdysvalloissa. Esimerkiksi amerikkalaisen Ford-autotehtaan omistaja Henry Ford oli antisemitisti. Hän kirjoitti useita juutalaisvastaisia tekstejä ja tuki Hitleriä. Juutalaisia turvapaikanhakijoita kuljettaneita laivoja käännytettiin pois myös Yhdysvalloista.

Poliisi saattaa juutalaisia pakolaisia Croydonin lentokentällä Isossa-Britanniassa keväällä 1939. Pakolaiset lähetettiin Puolan Varsovaan.